Ajoleiri, kolmas päivä

Ajoleirin kolmas päivä alkoi normaalisti aamutoimilla ja aamupalalla, jonka jälkeen luvassa oli koko päivän rastikoulutusta. Rastien aiheena oli lähinnä kuorman sidontaa ja lastaamiseen liittyviä seikkoja. Ensimmäisellä rastilla tuli lastata ja sitoa Defender-tyyppinen Land Rover-henkilöauto ns. evakuointilavan kyytiin. Toisella rastilla Masi-maastokuorma-ajoneuvo ajettiin kuljetuslavan kyytiin ja sidottiin se ketjuilla tukevasti kiinni. Kolmannella rastilla opetettiin Ategon kuormauslavan käyttöä ja ammuslaatikkolavan sitomista liinoilla kuormatilaan. Neljännellä rastilla puolestaan harjoiteltiin "Eemelin" (E-Sisu) vaihtolavan pudottamista ja uudelleen nostoa.

Rastikoulutuksen jälkeen söimme lounaan ja siirryimme hetkeksi teltoille viettämään vapaa-aikaa. Kello 19 palasimme takaisin autopihalle, jossa meille kerrottiin kuorma-autojen maastovalojen käytöstä. Maastovalot ovat vain sotatilanteessa käytettävät pienet valot, joilla lähinnä kuljettaja näkee missä tienreunat kulkevat ja takana tuleva ajoneuvo näkee pienestä "kolonnavalosta" edessä ajavan ajoneuvon sijainnin. Kyseiset valot eivät näy ilmasta eivätkä muutenkaan pitkälle/valaise edessänäkyvää tietä. Ellei ilta olisi ollut vuodenajasta johtuen niin valoisa, olisimme saaneet ajaa jonkun lenkin maastovalojen kanssa. Nyt kuitenkin oli niin valoisaa, että ajoimme vain pienen ilta-ajon autoilla. Omalle kohdalleni osui tietysti kaikkien kammoksuma Kraz.

Ajoleiri, toinen päivä

Ajoleirin toisena päivänä vuorossa oli hieman marssi- ja ensiapukoulutusta. Aamu alkoi pienellä ensiapurastilla, jossa oli lavastettu ambulanssin tieltäajo-tilanne. Ambulanssi oli ajettu lumipenkan päälle vinoon ja sisällä oli kolme pelastettavaa henkilöä. Ensiapuryhmän tuli sitten toimia asiallisesti, varoittaa muuta liikennettä ja pelastaa ajoneuvossa olevat ulos. Ensimmäisen rastikoulutuksen jälkeen saimme vielä pienen perehdytyksen puolustusvoimien ajoneuvoista löytyviin ensiapulaukkuihin, jonka jälkeen siirryimme lounaalle.

Lounaan jälkeen vuorossa oli marssikoulutusta. Saimme marssikäskyn ja sen mukaan lähdimme sitten taisteluvarustuksessa kävelemään johtajien perässä. Alkumatkasta meille opetettiin mm. tienylitystä ja muita vastaavia marssiin kuuluvia toimia. Matkalla pidettiin useita taukoja ja noin viiden kilometrin marssi meni yllättävän nopeasti ja leppoisasti. Päivällisen kautta teltoille..

Ajoleiri, ensimmäinen päivä

Viikon mittainen kuljettajakoulutukseen liittyvä ajoleiri on nyt ohi. En kuitenkaan päässyt leirillä päivittelemään blogia, joten laitan useammassa osassa hieman leirin tapahtumia näin jälkikäteen.

Tiistai-aamulla lähdimme yksiköstä täysvarustuksessa kohti läheistä kenttää. Kentällä leirin kaksi kapteenia ja noin 7 luutnanttia/yli-luutnanttia esittelivät itsensä ja kertoivat leirin kulusta hieman enemmän. Kantahenkilökuntaan kuuluvia henkilöitä oli siis yllättävän paljon ryhmän kokoon nähden.

Yleisten alkuhöpinöiden jälkeen meidät jaettiin pienempiin ryhmiin, jotka siirtyivät skappareiden perässä ajoneuvojen luokse. Kentällä oli seitsemää eri kuorma-autotyyppiä ja jokaista tyyppiä edusti 3-5 ajoneuvoa. Oman ryhmän kohdalle sattui onnekkaasti Mercedeksen Atego- ja Unimog-ajoneuvot, jotka olivat ajoneuvoista uusimpia ja pienen kokonsa myötä myös helpoimpia ajaa. Ryhmän luutnantti esitteli meille molemmat ajoneuvotyypit pääpiirteittäin ja näytti meille lähinnä hallintalaitteet läpi. Noin 30min perehdyksen jälkeen jokaiseen autoon astui 2 kuljettajaa, jotka sitten tarkastivat auton ja laittoivat moottorin tulille. Kun kaikki olivat valmiita, lähti viiden mercedeksen ryhmä liikkeelle ja siirtyi 5km päässä olevalle leirialueelle. Matkalla vaihdoimme kuljettajaa niin, että kaikki saivat kokeilla sekä Ategon, että Unimogin ajamista.

Leirialueelle saavuttuamme vaihdoimme ajoneuvoa ja saimme seuraavaan ajoneuvoon perehdytyksen. Iltapäivän aikana kaikki saivat ajaa SISU:n "Eemeliä", SK-, Masi- ja Rasi-maastokuorma-autoja, Mercedeksen Ateco ja Unimog-kuorma-autoja sekä Kraz-tyyppistä kuorma-autoa. Monien suosikeiksi päätyi uutukaiset eemelit, Ategot ja Unimogit. Neuvostoliittolainen Kraz jakoi mielipiteitä eniten kahtia.

Illalla pystytimme nopeasti teltat leirialueelle ja kävimme pikkuhiljaa nukkumaan. Seuraavana päivänä edessä olisi hieman tarkempaa ajoneuvokoulutusta.

No more Rötväys

Tällä viikolla ei sitten päästy juurikaan rötväämään (=laiskottelemaan), kun ammattipätevyyden oppitunneilla puhalsivat uudet tuulet. Aiempia ammattipätevyyden oppitunteja ovat pitäneet leppoisat siviiliopettajat, jotka eivät juuri piitanneet vaikka puolet kurssilaisista nukkuivat ja tekivät kaikkea muuta kuin opiskelivat kesken tunnin. Alkuviikosta kuitenki oppitunteja oli pitämässä kurssista vastaava luutnantti, joka ei sietänyt tippaakaan minkäänlaista rötväystä. Varustuksen tuli olla yhtenäinen, pöytiin ei nojailtu, muistiinpanoja tehtiin ja jos joku lepuutti silmiään muutamaa sekuntia kauemmin, tuli huutoa. Toisaalta, oppitunnit menivät melko verkkaisesti edellisiin verrattuna.

Loppuviikosta oleiltiin ammattipätevyysopintojen sijaan autokoululla, joskin mm. minua kiellettiin tulemasta enää autokouluun, koska kaikki tutkinnot ym. olivat jo läpi. Siispä jouduin tänään autokoulussa rötväilyn sijaan "sykkimään" yksikön ohjelman mukaisesti. Aamun ohjelmassa oli sulkeisharjoitukset, jossa kertasimme ohimarssia, tahtimarssia ja -juoksua, sekä poistuttamista ja käännöksiä. Edellisistä sulkeisista oli omalla kohdallani aikaa jo yli kuukausi, mutta onneksi P-kauden sulkeisharjoituksista oli iskostunut jotain selkärankaankin.

Sulkeisten jälkeen pidettiin varustarkastus. Varustarkastuksessa alikersantti huutaa käytävältä listalta järjestyksessä varusteita, jotka sitten kaivetaan kaapin uumenista ja näytetään tarkistavalle alikersantille. Käytännössä listalta lueteltiin kaikki meille jaetut varusteet villasukista tähtäimensiirtoavaimeen. Minulta löytyi onneksi kaikki luetellut varusteet, mutta moni joutui tekemään häviämisraportteja oikein urakalla.

Loppupäivä meni sitten tupa-, kaappi- ja siisteystarkastuksen merkeissä ja asetarkastuksessa. Kaikki meni mukavasti nappiin ja pääsimme viettämään pääsiäislomaa. Ensiviikolla on ajoleiri, joten seuraavan kerran tekstiä tulee mahdollisesti vasta muutaman viikon kuluttua.

Kasarmielämää

Tällä viikolla on taas autokoulun sijasta majailtu varuskunnan alueella ihan täysipäiväisesti ammattipätevyyskoulutuksen merkeissä. Aamulla olemme siirtyneet naapuriyksikön auditorioon ammattipätevyysoppitunteja varten ja eilen lähdimme myös tutustumaan kuljetuskeskukseen, jossa meille pidettiin rastikoulutusta. Päivä loppui melko lyhyeen ja pääsimme takaisin yksikköön lepäilemään.

Yksikössä on muutenkin ollut varsin leppoisa viikko. Koko muu yksikko autokoulua lukuunottamatta lähti jollekin E-kauden ampumakoulutusleirille. Yksikköön jäi vain kaksi alikersanttia ja osa vanhoista, joten elämä yksikössä on ollut varsin leppoisaa ja vapaampaa. Huomenna jatkuu taas ammattipätevyyden rastikoulutuksella..

Käsittelykoe + inssi läpi

Käsittelykokeen ajankohdastahan mainitsin jo aiemmin ja se järjestettiin kuten pitikin. Käsittelykokeeseen kuului 90asteen kulmaperuutus ja vaunun kytkentä ja lisäksi joko ns. talliperuutus tai taskuperuutus ilman vaunua. Arpaonni suosi minun kohdallani taskuperuutusta, joka on ylihelppoon talliperuutukseen verrattuna monelle se pahempi vaihtoehto. Ei se kuitenkaan hankala ollut ja kuorma-auto sujahti taskuun 20cm päähän katukivetyksestä yhdellä nykäisyllä, ei tarvinnut edes korjata mihinkään suuntaan. Tämän jälkeen sai suorittaa kulmaperuutuksen ja suoritusaikaa oli 15min. Kiirehtimällä ei hyväksyttyä suoritusta saisi, joten otin aivan rauhalliseen tahtiin ja 10min jälkeen yhdistelmä oli peruutettu kulman taakse, vaunu irrotettu, auto siirretty ja lopulta peruutettu taas kulman taakse ja kytketty vaunuun. Hyväksytty suoritus siis.

Tänään olinkin sitten varautunut täysin laiskottelupäivään, sillä oma ajo-opettaja oli lomalla. Toinen opettaja sai kuitenkin heti aamuksi minulle ajotunnin, joka sitten peruuntuikin viimetingassa ja vaihtui 3h päästä ajettavaan insinööriajoon. Minulla puuttui kuitenkin vielä 3 ajokertaa, jotka ehdin ajamaan toisen opettajan kanssa. Ajelimme hieman Kouvolan keskustassa, jonka jälkeen kävimme Utin ABC:llä kahvilla ja sitten palasimme autokoululle.

Insinööriajoa saatiinkin siis minun kohdallani hieman aikaistettua (muutamalla viikolla). Ajokokeessa hieman tietysti jännitti, mutta inssistäkin selvittiin naarmuitta rauhallisella ajotyylillä. Läpi meni kerrasta sekin ja huhujen mukaan palkinnoksi on luvassa kolme kuntoisuuslomaa niille, jotka pääsevät kaikki kolme tutkinnon osa-aluetta kerralla läpi. Toivotaan, että huhut pitävät paikkansa.

Peruutusharjoittelua

Kuluva viikko on mennyt leppoisasti ajotuntien ja peruutusharjoittelun merkeissä. Ajokortin saamista varten on suoritettava teoriakokeen ja inssin lisäksi myös ns. käsittelykoe, jossa C1E-yhdistelmä peruutetaan 90asteen kulman taakse, vaunu irroitetaan ja kytketään uudelleen. Tätä käsittelykoetta varten autokoulun kentällä on sitten useampi yhdistelmä joilla voi omatoimisesti harjoitella keilaradalla. Lähes koko viikko on siis vekslattu yhdistelmää kulman taakse ja taas pois sieltä. Huomenna peruutustaidot pannaan sitten käytännön koetukselle käsittelykokeen merkeissä.

Loppuviikosta olisi tarkoitus jatkaa ajotunteja, jotta insinööriajo saadaan mahdollisimman pian suoritettua. Omalla kohdalla ajotunnit alkavat olla kasassa, mutta ensiviikon ammattipätevyyskoulutus tulee siirtämään inssiä ainakin viikolla.