Ajoleiri, kolmas päivä

Ajoleirin kolmas päivä alkoi normaalisti aamutoimilla ja aamupalalla, jonka jälkeen luvassa oli koko päivän rastikoulutusta. Rastien aiheena oli lähinnä kuorman sidontaa ja lastaamiseen liittyviä seikkoja. Ensimmäisellä rastilla tuli lastata ja sitoa Defender-tyyppinen Land Rover-henkilöauto ns. evakuointilavan kyytiin. Toisella rastilla Masi-maastokuorma-ajoneuvo ajettiin kuljetuslavan kyytiin ja sidottiin se ketjuilla tukevasti kiinni. Kolmannella rastilla opetettiin Ategon kuormauslavan käyttöä ja ammuslaatikkolavan sitomista liinoilla kuormatilaan. Neljännellä rastilla puolestaan harjoiteltiin "Eemelin" (E-Sisu) vaihtolavan pudottamista ja uudelleen nostoa.

Rastikoulutuksen jälkeen söimme lounaan ja siirryimme hetkeksi teltoille viettämään vapaa-aikaa. Kello 19 palasimme takaisin autopihalle, jossa meille kerrottiin kuorma-autojen maastovalojen käytöstä. Maastovalot ovat vain sotatilanteessa käytettävät pienet valot, joilla lähinnä kuljettaja näkee missä tienreunat kulkevat ja takana tuleva ajoneuvo näkee pienestä "kolonnavalosta" edessä ajavan ajoneuvon sijainnin. Kyseiset valot eivät näy ilmasta eivätkä muutenkaan pitkälle/valaise edessänäkyvää tietä. Ellei ilta olisi ollut vuodenajasta johtuen niin valoisa, olisimme saaneet ajaa jonkun lenkin maastovalojen kanssa. Nyt kuitenkin oli niin valoisaa, että ajoimme vain pienen ilta-ajon autoilla. Omalle kohdalleni osui tietysti kaikkien kammoksuma Kraz.

Ajoleiri, toinen päivä

Ajoleirin toisena päivänä vuorossa oli hieman marssi- ja ensiapukoulutusta. Aamu alkoi pienellä ensiapurastilla, jossa oli lavastettu ambulanssin tieltäajo-tilanne. Ambulanssi oli ajettu lumipenkan päälle vinoon ja sisällä oli kolme pelastettavaa henkilöä. Ensiapuryhmän tuli sitten toimia asiallisesti, varoittaa muuta liikennettä ja pelastaa ajoneuvossa olevat ulos. Ensimmäisen rastikoulutuksen jälkeen saimme vielä pienen perehdytyksen puolustusvoimien ajoneuvoista löytyviin ensiapulaukkuihin, jonka jälkeen siirryimme lounaalle.

Lounaan jälkeen vuorossa oli marssikoulutusta. Saimme marssikäskyn ja sen mukaan lähdimme sitten taisteluvarustuksessa kävelemään johtajien perässä. Alkumatkasta meille opetettiin mm. tienylitystä ja muita vastaavia marssiin kuuluvia toimia. Matkalla pidettiin useita taukoja ja noin viiden kilometrin marssi meni yllättävän nopeasti ja leppoisasti. Päivällisen kautta teltoille..

Ajoleiri, ensimmäinen päivä

Viikon mittainen kuljettajakoulutukseen liittyvä ajoleiri on nyt ohi. En kuitenkaan päässyt leirillä päivittelemään blogia, joten laitan useammassa osassa hieman leirin tapahtumia näin jälkikäteen.

Tiistai-aamulla lähdimme yksiköstä täysvarustuksessa kohti läheistä kenttää. Kentällä leirin kaksi kapteenia ja noin 7 luutnanttia/yli-luutnanttia esittelivät itsensä ja kertoivat leirin kulusta hieman enemmän. Kantahenkilökuntaan kuuluvia henkilöitä oli siis yllättävän paljon ryhmän kokoon nähden.

Yleisten alkuhöpinöiden jälkeen meidät jaettiin pienempiin ryhmiin, jotka siirtyivät skappareiden perässä ajoneuvojen luokse. Kentällä oli seitsemää eri kuorma-autotyyppiä ja jokaista tyyppiä edusti 3-5 ajoneuvoa. Oman ryhmän kohdalle sattui onnekkaasti Mercedeksen Atego- ja Unimog-ajoneuvot, jotka olivat ajoneuvoista uusimpia ja pienen kokonsa myötä myös helpoimpia ajaa. Ryhmän luutnantti esitteli meille molemmat ajoneuvotyypit pääpiirteittäin ja näytti meille lähinnä hallintalaitteet läpi. Noin 30min perehdyksen jälkeen jokaiseen autoon astui 2 kuljettajaa, jotka sitten tarkastivat auton ja laittoivat moottorin tulille. Kun kaikki olivat valmiita, lähti viiden mercedeksen ryhmä liikkeelle ja siirtyi 5km päässä olevalle leirialueelle. Matkalla vaihdoimme kuljettajaa niin, että kaikki saivat kokeilla sekä Ategon, että Unimogin ajamista.

Leirialueelle saavuttuamme vaihdoimme ajoneuvoa ja saimme seuraavaan ajoneuvoon perehdytyksen. Iltapäivän aikana kaikki saivat ajaa SISU:n "Eemeliä", SK-, Masi- ja Rasi-maastokuorma-autoja, Mercedeksen Ateco ja Unimog-kuorma-autoja sekä Kraz-tyyppistä kuorma-autoa. Monien suosikeiksi päätyi uutukaiset eemelit, Ategot ja Unimogit. Neuvostoliittolainen Kraz jakoi mielipiteitä eniten kahtia.

Illalla pystytimme nopeasti teltat leirialueelle ja kävimme pikkuhiljaa nukkumaan. Seuraavana päivänä edessä olisi hieman tarkempaa ajoneuvokoulutusta.

No more Rötväys

Tällä viikolla ei sitten päästy juurikaan rötväämään (=laiskottelemaan), kun ammattipätevyyden oppitunneilla puhalsivat uudet tuulet. Aiempia ammattipätevyyden oppitunteja ovat pitäneet leppoisat siviiliopettajat, jotka eivät juuri piitanneet vaikka puolet kurssilaisista nukkuivat ja tekivät kaikkea muuta kuin opiskelivat kesken tunnin. Alkuviikosta kuitenki oppitunteja oli pitämässä kurssista vastaava luutnantti, joka ei sietänyt tippaakaan minkäänlaista rötväystä. Varustuksen tuli olla yhtenäinen, pöytiin ei nojailtu, muistiinpanoja tehtiin ja jos joku lepuutti silmiään muutamaa sekuntia kauemmin, tuli huutoa. Toisaalta, oppitunnit menivät melko verkkaisesti edellisiin verrattuna.

Loppuviikosta oleiltiin ammattipätevyysopintojen sijaan autokoululla, joskin mm. minua kiellettiin tulemasta enää autokouluun, koska kaikki tutkinnot ym. olivat jo läpi. Siispä jouduin tänään autokoulussa rötväilyn sijaan "sykkimään" yksikön ohjelman mukaisesti. Aamun ohjelmassa oli sulkeisharjoitukset, jossa kertasimme ohimarssia, tahtimarssia ja -juoksua, sekä poistuttamista ja käännöksiä. Edellisistä sulkeisista oli omalla kohdallani aikaa jo yli kuukausi, mutta onneksi P-kauden sulkeisharjoituksista oli iskostunut jotain selkärankaankin.

Sulkeisten jälkeen pidettiin varustarkastus. Varustarkastuksessa alikersantti huutaa käytävältä listalta järjestyksessä varusteita, jotka sitten kaivetaan kaapin uumenista ja näytetään tarkistavalle alikersantille. Käytännössä listalta lueteltiin kaikki meille jaetut varusteet villasukista tähtäimensiirtoavaimeen. Minulta löytyi onneksi kaikki luetellut varusteet, mutta moni joutui tekemään häviämisraportteja oikein urakalla.

Loppupäivä meni sitten tupa-, kaappi- ja siisteystarkastuksen merkeissä ja asetarkastuksessa. Kaikki meni mukavasti nappiin ja pääsimme viettämään pääsiäislomaa. Ensiviikolla on ajoleiri, joten seuraavan kerran tekstiä tulee mahdollisesti vasta muutaman viikon kuluttua.

Kasarmielämää

Tällä viikolla on taas autokoulun sijasta majailtu varuskunnan alueella ihan täysipäiväisesti ammattipätevyyskoulutuksen merkeissä. Aamulla olemme siirtyneet naapuriyksikön auditorioon ammattipätevyysoppitunteja varten ja eilen lähdimme myös tutustumaan kuljetuskeskukseen, jossa meille pidettiin rastikoulutusta. Päivä loppui melko lyhyeen ja pääsimme takaisin yksikköön lepäilemään.

Yksikössä on muutenkin ollut varsin leppoisa viikko. Koko muu yksikko autokoulua lukuunottamatta lähti jollekin E-kauden ampumakoulutusleirille. Yksikköön jäi vain kaksi alikersanttia ja osa vanhoista, joten elämä yksikössä on ollut varsin leppoisaa ja vapaampaa. Huomenna jatkuu taas ammattipätevyyden rastikoulutuksella..

Käsittelykoe + inssi läpi

Käsittelykokeen ajankohdastahan mainitsin jo aiemmin ja se järjestettiin kuten pitikin. Käsittelykokeeseen kuului 90asteen kulmaperuutus ja vaunun kytkentä ja lisäksi joko ns. talliperuutus tai taskuperuutus ilman vaunua. Arpaonni suosi minun kohdallani taskuperuutusta, joka on ylihelppoon talliperuutukseen verrattuna monelle se pahempi vaihtoehto. Ei se kuitenkaan hankala ollut ja kuorma-auto sujahti taskuun 20cm päähän katukivetyksestä yhdellä nykäisyllä, ei tarvinnut edes korjata mihinkään suuntaan. Tämän jälkeen sai suorittaa kulmaperuutuksen ja suoritusaikaa oli 15min. Kiirehtimällä ei hyväksyttyä suoritusta saisi, joten otin aivan rauhalliseen tahtiin ja 10min jälkeen yhdistelmä oli peruutettu kulman taakse, vaunu irrotettu, auto siirretty ja lopulta peruutettu taas kulman taakse ja kytketty vaunuun. Hyväksytty suoritus siis.

Tänään olinkin sitten varautunut täysin laiskottelupäivään, sillä oma ajo-opettaja oli lomalla. Toinen opettaja sai kuitenkin heti aamuksi minulle ajotunnin, joka sitten peruuntuikin viimetingassa ja vaihtui 3h päästä ajettavaan insinööriajoon. Minulla puuttui kuitenkin vielä 3 ajokertaa, jotka ehdin ajamaan toisen opettajan kanssa. Ajelimme hieman Kouvolan keskustassa, jonka jälkeen kävimme Utin ABC:llä kahvilla ja sitten palasimme autokoululle.

Insinööriajoa saatiinkin siis minun kohdallani hieman aikaistettua (muutamalla viikolla). Ajokokeessa hieman tietysti jännitti, mutta inssistäkin selvittiin naarmuitta rauhallisella ajotyylillä. Läpi meni kerrasta sekin ja huhujen mukaan palkinnoksi on luvassa kolme kuntoisuuslomaa niille, jotka pääsevät kaikki kolme tutkinnon osa-aluetta kerralla läpi. Toivotaan, että huhut pitävät paikkansa.

Peruutusharjoittelua

Kuluva viikko on mennyt leppoisasti ajotuntien ja peruutusharjoittelun merkeissä. Ajokortin saamista varten on suoritettava teoriakokeen ja inssin lisäksi myös ns. käsittelykoe, jossa C1E-yhdistelmä peruutetaan 90asteen kulman taakse, vaunu irroitetaan ja kytketään uudelleen. Tätä käsittelykoetta varten autokoulun kentällä on sitten useampi yhdistelmä joilla voi omatoimisesti harjoitella keilaradalla. Lähes koko viikko on siis vekslattu yhdistelmää kulman taakse ja taas pois sieltä. Huomenna peruutustaidot pannaan sitten käytännön koetukselle käsittelykokeen merkeissä.

Loppuviikosta olisi tarkoitus jatkaa ajotunteja, jotta insinööriajo saadaan mahdollisimman pian suoritettua. Omalla kohdalla ajotunnit alkavat olla kasassa, mutta ensiviikon ammattipätevyyskoulutus tulee siirtämään inssiä ainakin viikolla.

Ammattipätevyyskoulutus

Tällä viikolla olemme olleet perinteisen autokoulun sijaan kasarmialueella ammattipätevyyskoulutuksessa. Brysselissä istuvat viisaat herrat ovat uusineet C-ajokortin vaatimuksia ja tästä syystä myös Puolustusvoimat tarjoaa uusille kuljettajilleen tätä koulutusta.

Tämä viikko tosiaan istutaan pelkillä ammattipätevyys-oppitunneilla. Oppitunnit alkavat aamulla ja päättyvät vasta iltapäivällä 16:30, joten istumista tulee riittävän monta tuntia päivässä. Eilen käsittelimme kuljettajan ravintoa, unentarvetta, liikkumista ja ergonomiaa. Samat terveellisen ruokavalion saarnat on kuultu jo muutaman kerran aikaisemmin, joten monilla oli lieviä hereilläpysymisvaikeuksia oppitunnilla. Tänään puolestaan kävimme kaikenlaisia kuormaamiseen liittyviä määräyksiä. Aihe oli hieman pitkäveteinen, joten oppitunti oli kaikkien osalta samanlaista nuokkumista kun eilisetkin tunnit. Tätä pitäisi vielä jaksaa koko loppuviikko..

Autokoululla jatketaan..

Kuluva viikko on mennyt taas mukavasti ja leppoisasti autokoulun merkeissä. Päivittäinen ohjelma on rakennettu sellaiseksi, ettei missään vaiheessa voida puhua siitä kuuluisasta intin "sykkimisestä" vaan lähinnä kaikki toiminta on jo tässä vaiheessa aivan gonahtanutta. Jonkinlaista sotilaallista järjestystä ja kuria pyritään pitämään yllä, mutta kun puolet päivästä on käytännössä vapaa-aikaa tylsässä hallirakennuksessa, alkaa ahkerintakin taistelijaa hieman laiskottamaan.

Autokoulun päiväohjelma menee kutakuinkin näin:
06:20 kokoontuminen kasarmialueella
06:30-07:00 bussimatka autokoululle
(tai jos käy tuuri ja kaksi tilattua bussia täyttyvät, siirrytään autokoululle pikkukyliä kiertävällä reittibussilla, jolloin matka kestää noin 15min kauemmin ja bussissa ehtii hieman nukkuakin.)
07:30-11:30 aamun teoriatunnit (hereillä pysytteleminen käy työstä)
11:30 lounas
12:00-16:00 ajotunnit, ajoharjoittelua, "vapaa-aikaa".

Aikataulun mukaan noin puolet päivästä on siis teoriaa ja loput päivästä varattu ajotunneille ym. Ajotunteja ei kuitenkaan satu jokaiselle kaikkina viikonpäivinä, joten käytännössä iltapäivällä käy aika todella pitkäksi. Onneksi sentään 14:00 saapuva sotilaskodin auto tarjoaa edes pientä virikettä päivään.

Sotilaskuljettaja

Harmi ettei ole lyhyillä lomilla löytynyt aikaa eikä juuri innostustakaan kirjoitella, koska intin tapahtumista löytyisi kyllä varmasti kirjoitettavaa. Kannettavaa en ole vieläkään saanut hankittua, eikä sotilaskodin nettipäätteille jaksaisi vaivautua blogipäivitysten vuoksi.

Mainittakoon tässä nyt kuitenkin lyhyesti viimeaikojen tapahtumista. Sotilasvala oli ja meni ja odotettu ylennys alokkaasta tykkimieheksi on takana. Samaten P-kausi on päättynyt ja ensiviikolla on sitten yksikössä luvassa muuttoja ja vastaavia. Aliupseerikurssille valitut muuttivat jo sunnuntaina. AUK-halukkuudestani huolimatta minua ei mukaan huolittu, syynä lähinnä sairastelusta johtuneet poissaolot ja sitä kautta suoritusten vähäinen määrä. Sensijaan toinen minua kiehtonut vaihtoehto, sotilaskuljettajan ura, osui omalle kohdalle. Palvelusaika on siis automaattisesti 362 vuorokautta ja siitä on nyt jäljellä 308vrk, joka on n. 85% palvelusajastani. Edellinen viikko ja seuraavat 6-7 viikkoa menevät sitten autokoulun merkeissä poissa oman perusyksikön palveluksesta.

Jatkossa sitten katselen millä tahdilla jaksan blogia ylläpitää, jos jaksan ylipäätänsä. Puolukanlehdet ovat edelleen lumen peitossa ja toivottavasti saan jatkossa katsella niitä lähinnä kuorma-auton hytistä.

Rokotukset

Kun Vekaranjärven varuskunnassakin on yli 1700 alokasta, on kaikille suoritettavat toimenpiteet pakko hoitaa liukuhihnatekniikalla. Myös armeijassa hoidettavat rokotukset kuuluvat tämän tekniikan piiriin. Ennen rokotuksia koko yksikkö järjestäytyi aakkosjärjestykseen. Seuraavaksi ryhmä siirtyi kaartinhalliin ja riisui paitansa. Etenimme jonossa virkailijan luo, joka tarkisti rokotustodistukset, ja antoi mahdolliset vapautukset niille, joilla oli jo rokotukset voimassa (harvat poikkeukset). Virkailijoiden jälkeen jono eteni neljään rokotuspisteeseen, jossa rokotettava istuu tuolille ja molemmilta puolilta isketään piikit olkapäihin. Siitä sitten jatketaan ulos.

Voitte vain kuvitella millainen stressihien haju hallissa leijaili, kun 1700 enemmän tai vähemmän piikkikammoista ukkoa rokotetaan sarjatulella.

Ensimmäinen aamu

Sanotaan, että ensimmäinen aamu on se pahin. Minulle ei ainakaan 05:45 herääminen tuottanut vaikeuksia, kun olen viimeisen vuoden ollut töissä, jossa on tuohon aikaan oltu jo työpaikalla. Aikaa aamutoimiinkin oli ihan hyvin, mutta ensimmäisen aamun kunniaksi se hoidettiin johdetusti, eli jouduimme tuvittain juoksemaan pesulle kovalla kiireellä. Aamutoimien jälkeen pukeutumiseen ja muuhun oli varattu aikaa aivan riittävästi.

Kun aamupalan aika alkoi lähestyä, huudettiin käytävältä "dress code", eli pukeutumisohjeet, ja samalla ilmoitettiin aikaa 10min. Viiden minuutin kohdalla huudettiin uusi aika, jolloin kaappien piti olla jo kiinni. Yhden minuutin kohdalla kaikkien pitää istua tuoleilla "jäkittämässä", eli istumassa typerässä asennossa, jossa ei saa liikkua. Viimeisenä tupien oville muodostetaan jono pituusjärjestyksessä, jonka jälkeen juostaan yksikön takapihalle kovalla vauhdilla. Kuulostaa ja tuntuu välillä naurettavalta pelleilyltä, mutta on se toisaalta nopea tapa valmistaa ja siirtää yli 100 hengen yksikköä paikasta toiseen.

Palvelukseen astuminen

Ensimmäinen päivä ja palvelukseen astuminen Kouvolan Vekaranjärven varuskuntaan 1787:n muun varusmiehen kanssa oli edessä. Palvelukseen astumisen tuli tapahtua viimeistään klo 16 mennessä, mutta lähdimme Vantaalta jo klo 10 lähtevällä junalla. Junamatka tuntui menneen aivan liian nopeasti, samoin bussikuljetus Kouvolan asemalta Vekaranjärvelle ja olimmekin perillä hieman ennen yhtä.

Paikanpäällä meidät sitten ohjattiin sisätiloihin, jossa jonotimme henkilökohtaisten tavaroiden tarkastamiseen. Paikalla oli poliisi huumekoiran kanssa, joskin koiraa tuntui kiinnostavan enemmän nurkkiin paskominen ja oman hännän jahtaaminen. Tarkistuksessa tavarat käytiin läpi, lääkkeistä kyseltiin ja teräaseita etsittiin. Tuntuivatpa tavalliset nahkahansikkaanikin kiinnostavan tutkijaa. Tarkastuksen jälkeen kuljimme Kaartin kinoon, eli varuskunnan "auditorioon". Auditoriossa jonotettiin virkailijan eteen, joka huusi yksikön nimen lyhennöksen kovaan ääneen, jolloin penkeillä istuvat yksikön edustajat vastasivat huutoon. Mitään ohjeita ei annettu, vaan jokaisen piti itse päätellä toimintatapa ja juosta sitten huutajien perään.

Yksiköihin jakamisen jälkeen siirryimme alikersanttien perässä liinavaatevarastolle, jossa pieneen kassiin heitettiin lakanat, alusvaatteet, tyyny ja muita liinavaatevarastolta saatavia tarvikkeita. Nämä varusteet kannettiin yksikköön, jossa meiltä kyseltiin muutamat perustiedot ja meidät jaettiin jaoksiin ja tupiin. Rappuset ylös omaan tupaan ja liinavaatevarastolta saadut tavarat nopeasti kaappiin. Tästä jatkettiin sitten alakerran tykkihalliin, josta saimme kuljetuksen itse varustevarastolle. Kuljetus tapahtui pressulla katetun pilkkopimeän kuorma-auton lavalla, jossa ei saanut pidettyä juuri mistään kiinni ja kuorma-auto pomppi ja tuntui välillä ajavan ympyrää. Ajantaju lähti kyydissä täysin, mutta matka kesti tuskin viittä minuuttia kauempaa. Varustevarastolla sitten kiinnitimme suuren "morttisäkin" eräänlaiseen ostoskärryyn, jolla sitä sai siirrettyä helposti pisteeltä toiselle. Jokaisen pisteen kohdalla joku heitti säkkiin tavaran, tai sitten sen joutui itse poimimaan pöydältä ja pakkaamaan säkkiin. Aikaa ei juuri tuhlattu ja muutamassa minuutissa säkki oli täysi ja se raahattiin takaisin kuorma-auton kyytiin. Kuorma-auto vei meidät takaisin yksikköön, josta säkki raahattiin 2 kerrosta ylemmäs omaan tupaan. Säkki painoi aika julmetusti ja ongelmaksi muodostui sen valtava koko, siitä kun ei tahtonut saada juuri minkäänlaista otetta.

Noin kuuden tunnin odottelun, jonottamisen, tavaroiden kantelun, kaapin täyttämisen ym. toiminnan jälkeen pääsimme vihdoin syömään. Kello 23 mennessä pääsimme vihdoin nukkumaan ja sängyssä pyöriessä ensimmäisen päivän opetus valkenikin minulle: aina on kamala kiire jonnekin odottamaan. Kun on odotettu, on kauhea kiire tehdä jotain, jonka jälkeen taas kiire seuraavaan odotukseen. Ensimmäistä aamua jännittäessä..

Hiukset lähti

Hyi s**tana.. Minä olen ollut niin ylpeä kauniista hiuksistani.. ja nyt ne on mytyssä kylppärin roskiksessa ja näytän aivan rotalta. Karu totuus alkaa valkenemaan.

Alku lähestyy..

Eräs taksiblogini kommentoija kannusti minua pitämään inttiajasta omaa blogia, kun taksiblogi jäi nyt toistaiseksi tauolle. Noh, voisihan tätä kokeilla, jos ehtisin vaikka sitten intin aikana kirjoitella tänne jotain mietteitä ja kokemuksia. Toivotaan kuitenkin, ettei tule mahalaskua ja noloa paluuta taksiblogin ääreen.

Lisäsin oikeaan sivupalkkiin pienen laskurin, joka laskee tarkkaa aikaa palvelukseen astumisen viimeiseen kellonaikaan (Öh, outo lause, jota en osaa nyt avata sitten millään, ehkä te ymmärrätte). Kouvolan Vekaranjärvellä pitää siis olla 12.1.2009 viimeistään kello 16:00, ja oikealla oleva laskuri näyttää siis jäljellä olevaa aikaa siihen. Myöhemmin kyseinen laskuri tulee näyttämään aikaa palveluksen päättymiseen, mutta vielähän tuota palveluksen kestoa on mahdotonta sanoa.

Tällä hetkellä laskuri näyttää about 02 Päivää, 19 h, 16 Min, 41 Sek, eli aikaa ei ole mitenkään huomattavasti. Yritän kovasti psyykata itseäni sopeutumaan tuohon ajatukseen, ja olen toistaiseksi siinä onnistunut melko hyvin. Sunnuntai-aamun krapula tulee varmasti lisäämään hieman hermostuneisuutta, joten tunnelmat ovat silloin varmasti hyvin erilaisia. Nyt kun olen tehnyt useamman blogini välityksellä intin alustani näin suuren fanfaarin ja yleisötapahtuman, hirvittää ajatus, että jostain syystä joutuisin lopettamaan palvelukseni kesken. Ei sillä että olisin mitenkään erityisen isänmaallinen, mutta kesken lopettaminen olisi yksinkertaisesti noloa. Eli jos kaikki blogini yllättäen hiljenevät, niin olen todennäköisesti käpertynyt hiljaa johonkin nurkkaan.